Päivästä päivään.

Tuntuu, että kahtena edellisenä viikkona ei oo oikeen tapahtunu mitään mutta kuitenkin niin paljon. Kohta jo kuukausi kaukana kotoa ja aika mennyt kyllä niiiin nopeasti. On ollut paljon hyviä hetkiä, paljon on nähty ja koettu. Mukaan on toki mahtunut huonojakin päiviä… Koulu on jo lähtenyt ihan toden teolla käyntiin. Ihan kolme kokonaista kurssia oon ajatellu suorittaa tässä syksyn aikana, joiden lisäksi vielä espanjan kurssi. Pirulaiset pahasti häiritsee mun lomailua :P Ne kurssit, jotka oon valinnut on osoittautunu (ainakin yks niistä) todella työläisiksi ja no me gusta! Espanjan kurssista oli ensimmäinen tunti maanantaina ja koen mun ryhmän tason liian alhaiseksi, koska siellä ei opeteta mitään mulle uutta kielioppia esimerkiksi. Joten ens viikolla tulee luultavasti vaihto yks taso ylemmäs. 

Tämä vaihtarijärjestö ESN on järjestäny kaikenlaista pilettä ja ekskursiota, jotka on toistaiseksi osoittautunu jotenkin mitäänsanomattomaksi. Esimerkiksi yhdellä pubi tourilla mentiin ensiksi yhden 4 tai 5 tähden hotellin kattoterassille skumpalle ja ihastelemaan Madridin yötä. Alku vaikutti siis todella lupaavalta, mutta seuraavat paikat olikin sitten sellasia missä ensinnäkin olin jo aikaisemmin käynyt ja enemmän tai vähemmän turistien ja vaihtareiden valtaamia. Joten ilta toisin sanoen päättyi vähän niinku pieneen pettymykseen. Oisin halunnut et ne ois näyttäny paikkoja missä paikalliset käy ja oikeesti hyviä paikkoja. Huijasin teitä viimeksi kun sanoin meneväni Salamancaan viime viikonloppuna, mutta syy huijaukseen oli että mua huijattiin myös. Matka on siis tosiaan nyt tulevana viikonloppuna. Lähdetään lauantaiaamulla, kierretään päivä nähtävyyksiä, illalla bileet ja sunnuntaina kotiin. Meitsi vanhenee vuoden ens viikolla ja sen kunniaksi lähdetään näillä näkymin Zaragozaan, koska siellä on sellanen kun fiesta del Pilar. Kaupunki täyttyy konserteista, paraateista ja muusta toiminnasta. Suunnitelmat on tosin vähän avoinna vielä ja Valencian rannat on toinen varteen otettava vaihtoehto. Suunniteltu on myös Lissabonia marraskuun alussa ja Marokkoa jossain välissä. Ai että! :) Kyllä neidin kelpaa.

Gran Vía kattoterdeltä

Sairaan nopee Sairinen sitten ehti jo löytää miekkosenkin täältä. Viikko hengailtiin yhdessä ja jo siinä ajassa poika tuli ja veti jalat alta. Hetken alko jo tuntuu liian hyvältä ollakseen totta ja niinpä tämä italiano sitten päätti että ei halua vakavampaa suhdetta Madridissa, jotta välttyy sydänsuruilta tulevaisuudessa. Sydän sanoo absolutamente, mut järki sanoo no no. Mä en selvästikään ole järkevä, joten hieman harmittaa. Meidän välille todella syntyi jo viikossa yhteys ja todella pidän siitä pojasta. Viihdyn hänen seurassaan todella paljon, joten ollaan nyt sitten vaan kavereita. Tänään näin hänet ja tunsin että kyllä siellä vielä jotain on. Jokainen kosketus tuntu vatsan pohjassa. You know. Sitä saa vaan toivoa, että saapasmaan poika muuttaa mielensä ja tulee oikeasti ”järkiinsä”! Koska eihän siinä oikeesti mitään järkeä ole jos tykkää jostain ja kaikki menee hyvin, niin sitten ei! hmmm… jää nähtäväksi.

Niin kun monet huomasi, että viime viikon perjantaina oli toistaiseksi p****n päivä. No ensinnäkin tämä edellä mainittu ”järkeily” tapahtui tuolloin. Toiseksi suomalainen kulttuuri vaan kohtasi muut kulttuurit ja suksethan siinä menee pahasti ristiin. Tapahtui pieniä yksittäisiä kettumaisia juttuja, joiden seurauksena tunsin oloni tooosi yksinäiseksi. Kun suomalainen sanoo ”kyllä”, niin se on ”kyllä”. Kun joku muu sanoo ”kyllä”, niin se on ’yes, no, maybe’. Tämä tuli opittua kantapään kautta. Oppii arvostamaan suomalaista rehellisyyttä. Kolmanneksi, täällä on vaikeaa luoda isoja kaveriporukoita, joihin on tottunut Suomessa ja usein kaipaa teitä suomi-kavereita. Yksittäisiä kavereita siellä täällä ja kehenkään ei todellakaan kannata luottaa ennen kuin kunnolla tuntee ja se tietty vaatii aikansa. Neljänneksi vielä on ollut inhottava jännite mun ja bulgarialaisen kämppiksen välillä. Tänään onneksi puhuttiin ja tilanne on normaali taas. Parempi vaan puhua, ennen kuin asia paisuu ja poksahtaa pahasti. Kuitenkin asutaan yhdessä ja silleen… Mut näitä huonoja hetkiä tulee ja menee, mut life goes on. Kyl mie täällä pärjään! :)

Aikaisemmin olen tainnut mainita kuinka kaupungista saa eniten irti kun vaan kiertelee ympäriinsä ja lähtee seikkailemaan eri kaupungin osiin. Yhtenä päivänä lähdin yhden suomalaistytön Johannan kanssa metsästämään yhtä bagel-paikkaa kaupunginosassa (tai barrioksi niitä täällä kutsutaan) nimeltä Argüelles. Löydettiinkin se melko nopeasti. Paakelssien jälkeen käveltiin hieman pohjoseen päin ( barrio Moncloa) ja löytyikin Madridin ”riemukaari”, Ejercito del aire eli Espanjan ilmavoimat, ihan vaikuttavan näköinen rakennus, sekä näköalatorni, mihin ei vielä toistaiseksi menty. Joskus myöhemmin on kyllä pakko käydä siellä. Sieltä kuulemma näkee koko kaupungin. Johanna oli kuullut kämppikseltään eräästä kukkulasta pohjoisessa, josta olisi pitänyt nähdä koko kaupunki, mutta ei sieltä tiettykään mitään näkynyt! Alue on kuulemma myös tunnettu Madridin ”Hollywoodina”, jossa on isoja hienoja taloja ja rikkaita ihmisiä. Noh, en ihan vakuuttunut siitäkään… Turha reissu, mut tulipahan tehtyä. Kukkulan jälkeen palattiin Plaza de Castillalle, jossa on sellaiset kaksoistornit. Toinen on Caja Madridin ja toinen jonkun toinen. Kaksi samanlaista pilvenpiirtäjää, joiden seinät on pelkkää ikkunaa. Kysyttiin josko oltais päästy ylös (nyt kun tällainen pakkomielle nähdä koko Madrid yläilmoista on syntynyt), mutta ei päästy. Sitten palattiin keskustaan ja Plaza Santa Analle, jossa on tällainen yökerho/baari kun nimeltä The Penthouse ja sieltä kuulemma näkee ainakin keskustan, mutta vasta kello 23 jälkeen oltais päästy. Siellä oli ehkä häät tai jotain. Ei ihan olla varmoja, ku on toi kielimuuri. Mun päässä on kuvitteellinen lista asioista, joita haluan tehdä tai nähdä täällä ja yks niistä on tietysti churrot. Ja nyt se on done. Ja olipas ne hyviä :P 

 Ejercito del Aire

 "Riemukaari" ja näköalatorni

Mun kiinalaiskämppis Jing tuli kolmen viikon jälkeen takaisin Madridiin Suomesta ja toi mukanaan paketin Reissumiestä! Kuinka tällainen pieni pala Suomea voikaan tehdä tytön iloiseksi. Eilen koulun jälkeen mentiin Jingin kanssa etelään päin etsimään Ikeaa ja yhtä ostoskeskusta. Yli kymmenen metropysäkin päässä keskustasta keskellä ei mitään seisoi jäätävän kokoinen ostoskeskus, jossa oli lähes kaikki kaupat mitä toivoa voi. Ja ensimmäistä kertaa Ikea oli kauppakeskuksen sisällä! Ja se oli kooltaan kuin mikä tahansa Ikea. Aikamoista. Olihan se pakko syödä ruotsalaisia lihapullia ja matkaan tarttui myös Ikea siideriä alkoholilla (tääl on vähän eri säännöt noiden A-oikeuksien suhteen) kun sitä ei täältä oikein muualta saa. Jos baarissa erehtyy tilamaan sidraa niin saakin skumppaa. Ostoskeskuksesta löytyi myös kauppa, joka oli todella halpa. Mukaan lähti laukku 5 eurolla ja villakaulahuivi 4 eurolla. 

Oon yrittänyt muistaa olla vähän turistinakin välillä ja kiertänyt vähän museoita ja muita näyttelyjä. Sunnuntaina kävin Museo del Pradossa, jossa siis päätaitelijat on Goya ja Velazquez, mutta toki paljon muitakin. Tämä on siis yksi kolmesta suurimmasta taidemuseosta täällä: Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza (myönnetään oli pakko tarkastaa kirjoitusasu, lausumisesta puhumattakaan). Pradossa on historiallista taidetta ja kahdessa muussa on nykytaidetta. Ja mitä siitä Pradosta nyt sanois kun ihan jees, 8 puol. Tänään käytiin Jardin Botanicossa Retirossa kattelemassa eri kasveja ja siellä puutarhan keskellä oli myös näyttely Madridin historiallisista hetkistä tai vastaava. Sen jälkeen käytiin vielä Caixa Forumissa, jossa näyttelyt vaihtuvat. Tällä hetkellä oli Unicefin näyttely, jossa oli kuvia lapsista ympäri maailmaa ja heidän tarinansa. Useat niistä ei mitenkään onnellisia. Sen lisäksi näyttely Fellinistä ja toinen Salvador Dalísta ja Federico Garcia Lorcasta. Dalí on kyllä mun ihan ehdoton suosikki taiteilija ja joskus vielä haluan mennä toisen kerran Dalín museoon Figueresiin lähelle Barcelonaa. 

 Velazquez

 Goya

 Museo del Prado

 Näyttely Jardin Botanicossa

 Meitsi

Tänään oli koko maassa yleislakko. Julkiset kulkuvälineet kulki vain osittain, kaupat ja ravintolat oli kiinni ja ihmiset demonstroi kaduilla lippujen ja barrikaadien kera. Ja koko maa siis oli lakossa. Aika hurjaa. Jossain päin oli kait ollut, jotain väkivaltaisuuksiakin. Syy tähän lakkoon oli kait tuleva laki, joka nostaa eläkeikää 65:stä 69:ään vuoteen. Täällä ei kyllä kanssa tiedä ikinä mitä löytää tai mihin päätyy. Esimerkiksi oltiin matkalla Retiroon piknikille ja matkan varrella oli Tour de France. 

 La demonstración

Eipä tässä muuta mainitsemisen arvoista. Pikkuhiljaa tottuu maan tavoille ja elämä alkaa "normalisoitumaan" jos sitä nyt siksi voi kutsua. Ens kerralla stooria Salamancasta ja Zaragozasta tai mihin sitten ikinä päädytäänkään.Tässä vaan muutamia kuvia. Lisää kuvia nähtävissä Facebookissa!

Heli-täti välittää kuulumiset mummulle ja pappalle ja iskä ukille ja mummille, kun toi nykyteknologia ei vielä löytänyt heidän luokse.
Tsemppiä kaikille koulukamuille sen kandin kirjottamisessa!
Lukiokaverit pitäkää hauskaa Tiian synttäreillä ja ollaan yhteyksissä!
Joukkuekaverit tsemppiä ensimmäisiin peleihin, nehän alkaa lokakuussa!
Kaikki muut yksittäiset ystävät, tutut ja kaikki ketkä tätä vaivautuu lukemaan niin pärjäilkää! :)
Mäki pärjään.

Hansu

P.S. Aikaisemmat mainintani homojen määrästä. Niin sain kuulla, että Madridia kutsutaan Euroopan homopääkaupungiksi. Wonder why. Pistää miettimään oliko sittenkään tää Madrid mua varten ;)