Nyt on kaikenlaista reissua tultu tehtyä ja vähän stooria niistä tahtoisin teille jakaa…
Ensinnäkin oltiin Salamancassa. Salamanca sijaitsee Kastilia ja Leónissa, noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Madridista länteen päin. Yllätys yllätys tämäkin on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista (kiitos Wikipedia). Matkan järjesti ESN ja meitä oli vähän yli 50 henkilöä. ESN oli järjestänyt paikalliset oppaat meille kertomaan kaupungin historiasta. Toi historia ei oo oikeen mun juttu, niin en oikeestaan kuunnellu sanaakaan siitä selostuksesta, et niin mitä siit kaupugista sit oikein jäikään mieleen muuta kun ihan älytön yöelämä. No joo siis, Salamanca on yksi yliopistokaupungeista ja jos haluaa opiskella oikein ”oikeata” espanjaa kannattaa mennä Salamancaan. Yliopisto oli aika vaikuttavan näkönen ja eka en tajunnu ees että kyseinen rakennus oli yliopistoa. Niin kuin alla olevista kuvista näette tuon rakennusmateriaalin, tuollainen punertava kiviaines, niin kaikki tärkeät rakennukset tuntu olevan samasta materiaalista ja siksi menikin helposti sekasin mikä oli mikäkin. En oo vieläkään ihan varma mist oon ottanu kuvia (Perus turisti: ”kiva iso talo” *räps*).
las chicas
Toinen päänähtävyys oli katedraali. Ei kaupunkia ilman katedraalia tai linnaa täälläpäin… Siellä katedraalissa oli häät meneillään ja tyhmät turistit (lue: me) meni pällistelemään aidan välistä seremoniaa ku mitkäkin apinat. Alla olevaan seinään (yhdessä niistä samannäköisistä taloista) oli piilotettu sammakko. Ja jos tämän sammakon löytää ilman apukeinoja, niin se tarkoittaa tietysti hyvää onnea. Ei oltu onnekaita ja fuskattiin, koska se oli ihan mahoton löytää. Varoitus: jos joku suunnittelee matkaa Salamancaa ja haluaa löytää Sakunsa itse, skippaa seuraava lause ja kuvat! Sammakko, hyvin pieni sellainen (5-10 cm), sijaitsi oikeanpuoleisessa tolpassa olevista kolmesta pääkallosta vasemman puoleisen päälaella. Hauska tällainen pieni yksityiskohta, tai ehkä ainoa asia mikä jäi turistikierrokselta mieleen :D
The frog
Jos kohta alkaa tuleee katedraalit korvista niin mites nää plazat sitten!? Kolmas päänähtävyys on Plaza Mayor. Vieläpä samanniminen kun Madridissa! Uskokaa, sillä on joku tosi mielenkiintoinen historia, mutta enpähän sitä muista. Kaiken lisäksi se turistikierros alko tältä plazalta! Luovutin siis heti alkuunsa… Hauskaa tässä plazassa oli, että ihmiset istuvat keskellä plazaa, kun penkkejä ei ole. Maassa maan tavalla, itekin siinä taisin pienen lepotuokion ottaa.
Plaza Mayor
Salamanca on tunnettu vauhdikkaasta yöelämästään. Matkan hintaan kuului luonnollisesti vip-ranneke, jolla sai ekasta baarista kolme ilmasta drinkkiä ja kaikkiin (yhteensä 3 baaria) pääsi ilmaseksi ja jonon ohi. Oli kyllä hurjan hauska ilta, ja tequila virtasi. Seuraavana aamuna teki mieli taas sanoa ne kuuluisat, ei todellakaan viimeiset, sanat: ” mä en juo enää koskaan tequilaa!”. Mut enpähän sano, koska en pääsis seuraavaa reissua pidemälle. Jopa madridilaistuneelle tämän kaupungin yöelämä oli liikaa. Päätin viiden aikaan aamulla lähteä baarista hostellille nukkumaan ja kun astun ulos niin kaikkiin baareihin oli vielä vähintään 50 metrin jono ihmisiä jonottamassa sisälle!!! Suomessa siihen aikaan oisin jo ollu nukkumassa 1,5 tuntia. Baareilla ei kait ole siellä sulkemisaikoja. Ne sulkee kun porukalla ei enää oo hauskaa :) Nyt jos näihin horarioihin oikein tottuu niin Suomessa tuntuu sitten taas hieman oudolta.
Seuraavaa reissua ei tarvinnut Salamancan jälkeen kauaa odotella, kun matkaan lähdettiin jo seuraavana lauantaina ja kohteena Zaragoza. Matkaan lähti 15 kaverusta, viettämään erään tärkeän henkilön syntymäpäiviä. Jotenkin mulle oli siirtynyt koko matkan organisointi vastuu ja lensi sitten muutamat ärräpäät kun yritti selvittää majoitusta ensi 11 hengelle sitten myöhemmin 13, 12, 15, 14, 15 … Ihmisen mieli on mukava kun se muuttuu koko ajan. Alkuun oli myös tarkoitus vuokrata autot, mutta tosiaan aivan liian monimutkaista, joten lopulta päädyttiin sitten bussikyytiin. Bussilla matkustaminen on huomattavasti edullisempaa kuin juna. Lipun hinnaksi tuli vain 17 euroa ja matka kesti kuitenkin noin 4 tuntia. Olin varannut talon nimeltä Casa Pita 15 hengelle ja sijainti oli 10 kilometrin päässä Zaragozasta, Casetas nimisellä alueella. Otettiin juna sinne, ja hieman oli porukalla epäilevät katseet, kun saavuttiin Casetaksen juna-asemalle, keskelle ei mitään. Ei kuulunut ääntäkään eikä näkynyt yhtäkään ihmissielua. Täytyy myöntää, että vaikka yritin kovasti sanoa muille, että ”hei, kyl tä on varmasti ihan hyvä paikka!”, niin mietin mielessäni, et mihin hemmettiin mä oikeen oon porukan tuonut. Talon omistaja oli oikein mukava señora, joka tuli hakemaan meidät juna-asemalta asti. Kun taloon päästiin, niin sehän oli aivan perfecto tähän tilaisuuteen ja kylästä meni bussi Zaragozaan ja makso vaan euron!
Syy, miksi valittiin Zaragoza oli, että siellä oli tällainen Fiesta del Pilar. Noin viikon kestävä fiesta. Kaupunki täynnä ihmisiä, konsertteja, esityksiä, katuperformansseja ja muuta mukavaa nähtävää. Koska mulla oli synttärit niin alotettiin juhlinnat casassa, vähän pizzaa, vodkaa ja juomapelejä. Ja hauskaa oli! Sitten jossain vaiheessa lähdettiin keskustaan. Vettä tuli kun kuuluisan Esterin perperistä ja tietty kaikil oli kumpparit… not. Tais käydä niin että kengät kastus aivan läpimäriksi (ja ei ainoastaan kengät koska menin lainaamaan sateenvarjoani kahdelle kaverille, jonka he myöhemmin hävittivät ja itse kävelin sateessa, no mut ainakin kaverit oli kuivia!) ja se tais aiheuttaa mulle kuumeen, angiinan ja korvatulehduksen. Mutta sitä murehdittiin sitten pari päivää myöhemmin... Mentiin baarista toiseen, ettien sitä oikeaa. Yks mukava baari löydettiin missä soi espanjalainen musiikki ja mukavaa oli. Tais sattua myös niin, että joillekin (itseni mukaan lukien) oli menossa jo kolmas tai vähintään toinen ilta putkeen ja alla oli vähän nukuttuja tunteja, että jo kahden aikaan porukkaa alkoi väsyttää. Porukka alkoi vähenemään muutama ihminen kerrallaan. Itsekin luovutin melko ajoissa. Shame on me!
Seuraavana aamuna lähteminen tutkimaan kaupunkia tietenkin veny. Viisi tyttöä meistä halusi jatkaa matkaansa pohjoiseen ja muut takaisin Madridiin. Mentiin bussiasemalle hakemaan lippuja. Piti mennä San Sebastianiin, mutta bussit oli täynnä, joten otettiin paikat Bilbaoon menevästä bussista, joka lähti 45 minuutin päästä. Joten älkää kysykö multa mitään Zaragozasta, jos ette halua kuulla sen yöelämästä. Voin antaa parin kivan baarin nimen, muuhun en pysty. En edes tiedä mitkä on sen päänähtävyydet. Voisin kyllä pistää villin veikkauksen jonkun katedraalin puolesta. Jäi siis hieman harmittamaan, että meni sinne asti näkemään baareja. Mutta ehkä sinne vielä palaa joskus, who knows.
Matka jatkui siis kohti Bilbaota eli pohjoseen päin. Ensimmäiseksi lähdettiin metsästämään hostellia yhdeksi yöksi, ja löydettiin sellanen, missä nyt nukkui just sen yhden yön… Sinä iltana ei muuta jaksettu kun etsiä sateen keskellä hyvä ruokapaikka. Baskimaa on muuten tunnettu herkullisesta ruuastaan. Syötiin oikein kolmen ruokalajin illallinen viinin kera, koska olihan tosiaan mun syntymäpäivä. Tänä vuonna oli kyllä todella erilainen syntymäpäivä kuin koskaan aikasemmin. Oon aina tottunut järjestämään isot juhlat ja kun Suomi-kaverit puuttu tällä kertaa niin tuntui oudolta… Seuraavana päivänä kerrankin herättiin ajoissa ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Päänähtävyys on museo nimeltä Guggenheim, joka on modernin ja nykytaiteen museo ja vastaavanlainen löytyy myös New Yorkista ja Venetsiasta. Sisälle ei menty koska ei ollut tarpeeksi aikaa. Ihan kiva kaupunki sateisen harmaanakin. Kun kaupunki oli paketissa, mentiin bussiasemalle ja mun olotila alko olemaan jo sen verran heikko, että päätin lähteä takaisin Madridiin. Muutkin tytöt pienen mietinnän jälkeen päättivät samoin. Saavuttiin yhdentoista jälkeen Madridiin ja kun kaupungin valot alkoivat näkyä, oli aivan ihanaa tuntea tulevansa kotiin. Tämä kaupunki todella tuntuu jo kodilta. (Alla olevat kuvat on Bilbaosta).
Guggenheim
Kukkakoira, joka tehtiin avaijaisia varten ja vieläkin siellä seisoo.
Sitten vielä joitain mainitsemisen arvoisia juttuja, mitä on ihan täällä Madridissa tapahtunu. Ensinnäkin mä ja Saija mentiin ulos brassien kanssa ja kokeiltiin vesipiippua ekaa kertaa elämässämme. Molemmilta lähti sitten äänet sen jälkeen, mutta jälleen sai vetää yhden kohdan yli asioista joita pitää joskus kokeilla. Tiistaina oli kansallinen vapaapäivä sen kunniaksi, että Kolumbus löysi Amerikan. Espanjalaiset keksii kyllä kansallisia vapaapäiviä minkä tahansa turhan kunniaksi, ja meitsi kiittää. Suomen tulis ottaa mallia! Espanjassa on sellanen käsite kun puente (= silta). Jos vapaapäivä osuu torstaille tai tiistaille, niin myös perjantai tai maanantai on vapaa. Näin ne saa neljä vapaapäivää ja aikaa matkustaa. Sen takia mekin lähdettiin tolle minireissulle, jonka piti alun perin siis kestää tiistaihin asti, mut luonto puuttu peliin. Tiistaina Madridissa oli myös armeijanpäivä ja oli armeijan paraati ja kunkkuperhekin osallistui. Mä en päässy näkemään moista, koska olin kipee :/ Mut ei Saija ja muutkaan nähnyt kunkkua koska niin piilossa olivat. Tuli myös espanjalainen terveydenhuolto tutuksi. Kävin centro de saludissa lääkärissä antibiootteja varten. Kaikki hoitu eurooppalaisella kela-kortilla, ei ollut iso jono ja muutenkin positiivisesti yllättävä kokemus. Lääkkeet on tehokkaita ja halpoja. Antibioottikuuri ja särkylääkkeet yhteensä 1,44 euroa!!
Eilen oli mukava päivä. Ensinnäkin varattiin lennot (47 euros meno-paluu!!!) Lissaboniin ja lähtö sinne kahden viikon päästä perjantaina ja paluu keskiviikkona. Käytiin Casa de Campossa, joka on todella iso puisto, jossa on muun muassa eläintarha ja pari huvipuistoa. Mentiin sinne teleferigolla eli semmonen gondoli ku menee tuolla yläilmoissa. Luonto oli todella kuivunut. Käveltiin ympäriinsä ja etittiin metroasema ja otettiin bussi (loogista, eikö?) Principe Píolle. Siellä on uusi ostoskeskus, jossa mentiin syömään ja vähän shoppailee, mut ei löytyny mitään. Otettiin toinen bussi keskustaan ja päätettiin mennä leffaan. Mentiin kattoo Eat, Pray, Love englanniksi totta kai, espanjalaisil teksteil. Matkalla mukaan tarttui myös aivan ihanat buutsit! Rakkautta ensi silmäyksellä. Aamulla lähdin kello yks kotoota, ei mielessä mitään tarkkaa suunnitelmaa ja tulin takaisin yöllä yhdeltä ja oli viettänyt todella mukavan päivän. Rakastan tätä kaupunkia sen monien mahdollisuuksien takia. Ei kannata suunnitella, mennä vaan ja katsoa mitä löytää! :)
Teleferigo
Kunkun linna ja katedraali yläperspektiivistä
Madridis on tosiaan joki, mut se on suurimmaks osaks rempassa ja se valmistuu ens keväänä/kesänä. Ne on kaavaillu sinne jopa biitsiä.
The City
Mettää
Ensi keskiviikkona tulee isä-pappa ja Tomppa vierailulle ja oon niiiiin innoissani!! On ollut kova ikävä. En malta myöskään odottaa päästä näyttämään kaupunkia ensimmäisille vierailleni täällä!! :)
Tulipahan stooria taas kerrakseen. Nyt täytyy alkaa lukemaan tiistaiseen rahoituksen välikokeeseen, yök. Hienoja ja unohtumattomia juttuja tapahtuu päivittäin ja en malta odottaa mitä kaikkea on vielä luvassa! Niin ne sanoo, että aika juoksee kun on hauskaa, joten joulukin lähestyy ja sitten nään teidät kaikki ihanat ihmiset! On kova ikävä! <3
Pärjäillään! Besos!
Hansu
