Viimeinen.

Hola por la última vez!

3 päivää jäljellä. Tähän asti olen unelmoinut hetkestä, jolloin pääsen palaamaan kotiin. Nyt kun se hetki on jo käsin kosketeltavissa, on mulle tullut lähtökriisi. Viime viikon sana on ollut ehdottomasti viimeinen. Viimeinen sangria-kannu. Viimeiset tapakset. Viimeinen piknik Retirossa. Viimeiset päivät nauttia alemmasta hintatasosta. Viimeiset päivät huoletonta elämäntyyliä. Viimeinen kerta Gran Vialla, Solilla, Plaza Mayorilla… Yhdeksän kuukauden viimeiset päivät. Olen odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, mutta silti tekee mieli sanoa ”Ei ihan vielä. Muutama päivä enemmän.” Tämä vaihe elämästä on kuitenkin nyt eletty niin hyvin kun sen voi elää, ja on aika aloittaa taas uusi vaihe. Ei luultavasti kummoisempi sekään. Silloin viimeinen sana vaihtuu sanaan ensimmäinen. Ensimmäinen kerta mökillä, saunassa, paljussa, jokilaivoilla, lentopallotreeneissä… Puhumattakaan ensimmäisistä ruisleivistä, siidereistä, työpäivistä, koulupäivistä, festareista…

9 kuukautta. 3 mannerta. 6 maata. 16 kaupunkia. Matkustaminen on edullista täältä käsin ja sen olemme selvästi hyödyntäneet ja viimeisiin päiviin asti. Nimittäin eilen yöllä palasimme Mallorcalta (118 e, 3 yötä kolmen tähden hotellissa + lennot). Tämä on yksi asioista, joita jään kaipaamaan. Myöskin vaikeuksia tulee olla tottua maksamaan Alkon halvimmasta viinistä El Tiemposta 5,90€ kun halvin viinilitra täällä on 0,52€ ja kolmella eurolla lähtee jo laatuviini. Näiden lisäksi tietysti Espanja on siunattu hieman paremmilla keleillä ympäri vuoden.

Tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut on arvostamaan Suomea ja sen yhteiskuntaa, joka vaan toimii niin hemmetisti paremmin, ymmärtämään ystävien ja perheen tärkeyden sekä nauttimaan elämästä täysillä. Joku fiksu joskus sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Se on kuitenkin katoavaa, joten pienistä asioista kannattaa opetella nauttimaan ja lopettaa stressaaminen turhista asioista. Yhtenä omana mottona yritän pitää mielessä, että asioilla on tapana järjestyä. Muutamat näiden yhdeksän kuukauden aikana sattuneet tapahtumatkin ovat todistaneet, että ainakin mulla on välillä ollut matkassa pientä tuuriakin. Pari viikkoa meidän Marokon reissun jälkeen, Marrakechin keskusaukiolla ammuttiin 11 turistia ja pari paikallista. Pariisissa ollessa yhdessä kahvilassa ammuttiin pari ihmistä. Ibizalla ollessa Manner-Espanjassa oli maanjäristys. Mallorcalla ollessa Ibizalla oli katastrofaaliset metsäpalot. Tuhkapilvi tuli ja meni. Helsinki-Vantaan ulosmarssi osui tälle viikolle. Kaikki edellä mainitut tapahtumat olisivat voineet osua omalle kohdalle. Joten ei ole itsestäänselvyys, että jos täältä yksinkappalein pääsen takaisin Suomeen. Vielä jännätään, ettei Subwayn patongissa ollut kurkku ole myrkytetty. Toistaiseksi ei oireita.

Seuraavat kolme päivää aion kamppailla 25 kenkäparin, 8 laukun, 4 takin ja ainakin 100 kiloa vaatteita kanssa. Mission impossible? Se jää nähtäväksi. Kuitenkin ennen kuin on aika tehdä viimeinen lähtöselvitys, on aika kutsua kaikki rakkaimmat ystävät koolle, jotka jokainen jollain tavalla on vaikuttanut muistoihini tältä vuodelta. On aika nostaa viimeinen sangria-malja, laulaa viimeisen kerran ”Yo no quiero agua, yo quiero bebida!” ja viimeisen kerran ROCK THIS TOWN!!!

Tämän tekstin myötä blogi myös hiljenee. Kiitokset lukijoille! :) Summer of love and Turku are you ready? This girl is coming home.

Hansu

Viimeisiä viedään.

On taas mennyt hetki kun olen viimeksi tänne kirjoitellut, mutta nyt haluaisin tapahtumien sijaan avata teille enemmän tämän hetkisiä mietteitäni elämästä ja kaikesta muusta mitä mieleni syövereissä tällä hetkellä liikkuu.

Ennen sitä kuitenkin pari sanaa vaihtoaikani parhaimmista kahdesta viikosta, jotka sain viettää parhaiden ystävieni kanssa täällä Madridissa ja ah niin ihanassa Pariisissa. Pariisi jätti hyvän maun suuhun. Ei ainoastaan niiden ihanien leivoksien tai ranskalaisten makaroonien takia vaan sen takia, että se täytti melko korkeat ennakko-odotukseni sataprosenttisesti. Jopa koppavina ja ylimielisinä tunnetut pariisilaiset olivat mielestäni erittäin mukavia ja kohteliaita espanjalaisten rinnalla. Myöskään en yhtään ihmettele miksi vuodesta toiseen Pariisi on maailman eniten vierailtu kohde. Notre-Dame, Louvre, Champs Elysee, Riemukaari ja tietysti se kaupungin tärkein symboli Eiffel-torni, jonka nähdessä oli aina pakko vähän kiljaista. Jotain jäi kuitenkin näkemättä, ja hyvä niin, koska on syy mennä takaisin. Seuraavalla kerralla voisi ottaa jonkun miekkosen mukaan ja pistää Pariisin romantiikka-annin koetukselle ;) Niin ja jos jotain tällä matkalla opimme niin ei kannata mennä lähtöselvitykseen 40 minuuttia ennen lennon lähtöä (lisätietoja saa osoitteesta T. Peltomäki).

Aika täällä Madridissakin oli hurjan hauskaa kun oli hyvät ystävät paikalla. Henkilökohtaisesti mukavaa, oli se, että sai viedä kaverit omiin lempimestoihin ja tiesi, että kaveritkin tykkää. Oman tyylistä seuraa kun on ollut välillä hieman vaikeaa löytää.

Minä ja Louvre

Macarons

IIK!

Sans Elysee ja riemukaari

Tytöt vähän sheikkaas Independancessa a.k.a. mun lemppari klubi Madridissa

Tästä päästäänkin siihen mistä alun perin halusin avautua, eli miltä nyt tuntuu. 23 päivää jäljellä eli kolmisen viikkoa. Scandinavian Music Groupia lainatakseni: Minne katosi päivät? Tarkalleen 8 kuukautta ja risat. Pitäisi nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä hetkistä ja elää madrileñan elämää täysin rinnoin (mistä toikin sanonta oikeen on peräisin!?), mutta kun viime aikoina ajatukseni ovat olleet jo Ruisrockissa, Saijan mökin paljussa, jokilaivoilla, juhannusriennoissa ja Valion maidossa. Mitä yritän siis kertoa on, että olen melko valmis tulemaan kotiin. Madrid ja Espanja on koluttu nurkasta nurkkaan ja päästä päähän, joten voin hyvin mielin heittää hyvästit ja palata paikkaan, jota parempaa saa hakea. Te ette varmaan ihan ole samaa mieltä näiden mietteideni kanssa, joten antakaahan kun mä selitän.

Minulle elämässäni tärkeitä asioita on muun muassa perhe, ystävät, ruoka, nukkuminen ja lentopallo. Mun perhe ei ole Madridissa. ”Ystäviä” on, mutta fuck them. En mä kuitenkaan nää niistä ketään uudestaan vaik sellasta puhutaankin. Mä haluan mun ”oikeat” ystävät! Mun suomalaiset ystävät, joiden kyllä on kyllä, jotka on viisi minuuttia ajoissa, jotka ajattelee muita kuin itseään ja jotka hyväksyy sut virheineen kaikkineen. Ruokaakin täältä löytyy, mutta se on kutakuinkin tällasta:

• ·         kaikki on pakko dipata öljykattilaan ennen valmistamista
• ·         leipä on niin valkoista, että oikein häikii
• ·         sipsit tai ranskikset korvaavat ateriassa salaatin
• ·         jamón jamón!
• ·         lähestulkoon kaikki maito on UHT maitoa
• ·         jne…

Siksi ette uskokaan kuinka kaipaan suomalaista terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, ruisleipää, sämplylöitä, rieskaa, limppua, Valion maitoa, Oivariinia, marinoitua lihaa ja kanaa, uusia perunoita ja ehkä vähän myös Fazerin sinistä ja Missä Äxiä (niin ja se kesän grilliruoka…mmmm)

Unen lahjojani en ole menettänyt, mutta unirytmin kyllä. Elämässäni ei ole tarpeeksi rutiinia. Koulupäivät saattaa alkaa iltaviideltä, joten nukun aamulla (liian) pitkään ja illalla kukun yömyöhään. Lisäksi sänkyni natisee enemmän kuin laki sallii.

Myönnetään, että vaihtokiloja on kertynyt yksi jos toinenkin, mutta eiköhän paluu joukkueeseeni kesätreenien muodossa karista kilot pois hetkessä (toivottavasti). Niin, että Kuuvuori vapise vaan! Säännöllinen liikunta on jäänyt vähälle täällä, joten on ihana palata vanhan tutun lajin pariin.

Kaiken tämän lisäksi voisin vielä mainita, vielä muutaman asian:

• ·         Jos joskus tuntuu että saat aina huonoa palvelua Suomessa niin, et varmasti ole koskaan ollut Espanjassa.
• ·         Ensi viikolla Ibizan reissu tulossa ja seuraavalla viikolla luontevasti tentit. Motivaatio on ollut pyöreä nolla jo syyskuusta lähtien. Joten ehkä perun sanani vielä syksyllä kandia vääntäessäni ja sosiaalisen elämäni kuollessa, mutta minulla on aiempaa suurempi motivaatio jatkaa opintojani Suomessa. Opetusta suomen kielellä, massaluennot, akateeminen vapaus, kelan ateriatuki, kurssit, jotka oikeasti kiinnostavat ja joilla on merkitystä, Merca, paremmat  opetusmetodit ja tietysti myös ne opiskelijariennot. (Enää ei ihmetytä Suomen korkeat tulokset Pisa-tutkimuksissa). P.S. En nyt ole kuitenkaan niin innoissani, että opiskelu olisi päässyt tonne tärkeimpien asioiden listalle.
• ·         Oon jotenkin väsynyt klubeilla käymiseen. Täällä ne maksaa niin paljon ja ei oikeen ikinä oo mitenkään erityisen hauskaakaan. Mitä mä kaipaan, on kesän mökkiviikonloput ja festarit. Saa juhlia vaikka aamuun asti hyvässä porukassa ja ei tarvitse krapulaakaan potea seuraavana aamuna yksin :) Ens kesälle on jo nyt aika huikeat suunnitelmat, joten en todellakaan malta odottaa! P.S. Vaikka klubittaminen ei kiinnosta niin odotan silti, että pääsen Klubille ja Dynamoon ;)

Kaverini eilen kertoi, että eräässä tutkimuksessa tiettyjen kriteereiden yhteenlaskettujen pisteiden perusteella Suomi rankattiin maailman parhaimmaksi maaksi vuonna 2010. (Itse asiassa aloin tutkimaan asiaa ja tästä linkistä löytyy mustaa valkoisella http://www.newsweek.com/feature/2010/the-world-s-best-countries.html). Joten ei varmasti ole hassumpaa asua maailman parhaimmassa maassa! Miettikääs sitä! Ja kun alkaa pimeä talvi ja paukkupakkaset harmittaa niin aina voi lähteä pakoon aurinkorannoille tai minne tahansa. Faktahan on myös se, että on pakko olla välillä pois, jotta voi tulla takaisin ja takaisin tullessa kaikki tuntuu niin pal kivemmalta. Naapurimme svenska talande bätre folke sen sanoi: Borta bra men hemma bäst.

Nyt voin siis jo sanoa että kohta nähdään! ;)

Hansu

P.S. On Espanjassa kivojakin juttuja esim. äsken kotiin kannettu sushi ja sit tietysti se lämpö, jonka niin mukavasti hivelee ruskettunutta hipiääni.