Viimeisiä viedään.

On taas mennyt hetki kun olen viimeksi tänne kirjoitellut, mutta nyt haluaisin tapahtumien sijaan avata teille enemmän tämän hetkisiä mietteitäni elämästä ja kaikesta muusta mitä mieleni syövereissä tällä hetkellä liikkuu.

Ennen sitä kuitenkin pari sanaa vaihtoaikani parhaimmista kahdesta viikosta, jotka sain viettää parhaiden ystävieni kanssa täällä Madridissa ja ah niin ihanassa Pariisissa. Pariisi jätti hyvän maun suuhun. Ei ainoastaan niiden ihanien leivoksien tai ranskalaisten makaroonien takia vaan sen takia, että se täytti melko korkeat ennakko-odotukseni sataprosenttisesti. Jopa koppavina ja ylimielisinä tunnetut pariisilaiset olivat mielestäni erittäin mukavia ja kohteliaita espanjalaisten rinnalla. Myöskään en yhtään ihmettele miksi vuodesta toiseen Pariisi on maailman eniten vierailtu kohde. Notre-Dame, Louvre, Champs Elysee, Riemukaari ja tietysti se kaupungin tärkein symboli Eiffel-torni, jonka nähdessä oli aina pakko vähän kiljaista. Jotain jäi kuitenkin näkemättä, ja hyvä niin, koska on syy mennä takaisin. Seuraavalla kerralla voisi ottaa jonkun miekkosen mukaan ja pistää Pariisin romantiikka-annin koetukselle ;) Niin ja jos jotain tällä matkalla opimme niin ei kannata mennä lähtöselvitykseen 40 minuuttia ennen lennon lähtöä (lisätietoja saa osoitteesta T. Peltomäki).

Aika täällä Madridissakin oli hurjan hauskaa kun oli hyvät ystävät paikalla. Henkilökohtaisesti mukavaa, oli se, että sai viedä kaverit omiin lempimestoihin ja tiesi, että kaveritkin tykkää. Oman tyylistä seuraa kun on ollut välillä hieman vaikeaa löytää.

Minä ja Louvre

Macarons

IIK!

Sans Elysee ja riemukaari

Tytöt vähän sheikkaas Independancessa a.k.a. mun lemppari klubi Madridissa

Tästä päästäänkin siihen mistä alun perin halusin avautua, eli miltä nyt tuntuu. 23 päivää jäljellä eli kolmisen viikkoa. Scandinavian Music Groupia lainatakseni: Minne katosi päivät? Tarkalleen 8 kuukautta ja risat. Pitäisi nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä hetkistä ja elää madrileñan elämää täysin rinnoin (mistä toikin sanonta oikeen on peräisin!?), mutta kun viime aikoina ajatukseni ovat olleet jo Ruisrockissa, Saijan mökin paljussa, jokilaivoilla, juhannusriennoissa ja Valion maidossa. Mitä yritän siis kertoa on, että olen melko valmis tulemaan kotiin. Madrid ja Espanja on koluttu nurkasta nurkkaan ja päästä päähän, joten voin hyvin mielin heittää hyvästit ja palata paikkaan, jota parempaa saa hakea. Te ette varmaan ihan ole samaa mieltä näiden mietteideni kanssa, joten antakaahan kun mä selitän.

Minulle elämässäni tärkeitä asioita on muun muassa perhe, ystävät, ruoka, nukkuminen ja lentopallo. Mun perhe ei ole Madridissa. ”Ystäviä” on, mutta fuck them. En mä kuitenkaan nää niistä ketään uudestaan vaik sellasta puhutaankin. Mä haluan mun ”oikeat” ystävät! Mun suomalaiset ystävät, joiden kyllä on kyllä, jotka on viisi minuuttia ajoissa, jotka ajattelee muita kuin itseään ja jotka hyväksyy sut virheineen kaikkineen. Ruokaakin täältä löytyy, mutta se on kutakuinkin tällasta:

• ·         kaikki on pakko dipata öljykattilaan ennen valmistamista
• ·         leipä on niin valkoista, että oikein häikii
• ·         sipsit tai ranskikset korvaavat ateriassa salaatin
• ·         jamón jamón!
• ·         lähestulkoon kaikki maito on UHT maitoa
• ·         jne…

Siksi ette uskokaan kuinka kaipaan suomalaista terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, ruisleipää, sämplylöitä, rieskaa, limppua, Valion maitoa, Oivariinia, marinoitua lihaa ja kanaa, uusia perunoita ja ehkä vähän myös Fazerin sinistä ja Missä Äxiä (niin ja se kesän grilliruoka…mmmm)

Unen lahjojani en ole menettänyt, mutta unirytmin kyllä. Elämässäni ei ole tarpeeksi rutiinia. Koulupäivät saattaa alkaa iltaviideltä, joten nukun aamulla (liian) pitkään ja illalla kukun yömyöhään. Lisäksi sänkyni natisee enemmän kuin laki sallii.

Myönnetään, että vaihtokiloja on kertynyt yksi jos toinenkin, mutta eiköhän paluu joukkueeseeni kesätreenien muodossa karista kilot pois hetkessä (toivottavasti). Niin, että Kuuvuori vapise vaan! Säännöllinen liikunta on jäänyt vähälle täällä, joten on ihana palata vanhan tutun lajin pariin.

Kaiken tämän lisäksi voisin vielä mainita, vielä muutaman asian:

• ·         Jos joskus tuntuu että saat aina huonoa palvelua Suomessa niin, et varmasti ole koskaan ollut Espanjassa.
• ·         Ensi viikolla Ibizan reissu tulossa ja seuraavalla viikolla luontevasti tentit. Motivaatio on ollut pyöreä nolla jo syyskuusta lähtien. Joten ehkä perun sanani vielä syksyllä kandia vääntäessäni ja sosiaalisen elämäni kuollessa, mutta minulla on aiempaa suurempi motivaatio jatkaa opintojani Suomessa. Opetusta suomen kielellä, massaluennot, akateeminen vapaus, kelan ateriatuki, kurssit, jotka oikeasti kiinnostavat ja joilla on merkitystä, Merca, paremmat  opetusmetodit ja tietysti myös ne opiskelijariennot. (Enää ei ihmetytä Suomen korkeat tulokset Pisa-tutkimuksissa). P.S. En nyt ole kuitenkaan niin innoissani, että opiskelu olisi päässyt tonne tärkeimpien asioiden listalle.
• ·         Oon jotenkin väsynyt klubeilla käymiseen. Täällä ne maksaa niin paljon ja ei oikeen ikinä oo mitenkään erityisen hauskaakaan. Mitä mä kaipaan, on kesän mökkiviikonloput ja festarit. Saa juhlia vaikka aamuun asti hyvässä porukassa ja ei tarvitse krapulaakaan potea seuraavana aamuna yksin :) Ens kesälle on jo nyt aika huikeat suunnitelmat, joten en todellakaan malta odottaa! P.S. Vaikka klubittaminen ei kiinnosta niin odotan silti, että pääsen Klubille ja Dynamoon ;)

Kaverini eilen kertoi, että eräässä tutkimuksessa tiettyjen kriteereiden yhteenlaskettujen pisteiden perusteella Suomi rankattiin maailman parhaimmaksi maaksi vuonna 2010. (Itse asiassa aloin tutkimaan asiaa ja tästä linkistä löytyy mustaa valkoisella http://www.newsweek.com/feature/2010/the-world-s-best-countries.html). Joten ei varmasti ole hassumpaa asua maailman parhaimmassa maassa! Miettikääs sitä! Ja kun alkaa pimeä talvi ja paukkupakkaset harmittaa niin aina voi lähteä pakoon aurinkorannoille tai minne tahansa. Faktahan on myös se, että on pakko olla välillä pois, jotta voi tulla takaisin ja takaisin tullessa kaikki tuntuu niin pal kivemmalta. Naapurimme svenska talande bätre folke sen sanoi: Borta bra men hemma bäst.

Nyt voin siis jo sanoa että kohta nähdään! ;)

Hansu

P.S. On Espanjassa kivojakin juttuja esim. äsken kotiin kannettu sushi ja sit tietysti se lämpö, jonka niin mukavasti hivelee ruskettunutta hipiääni.