Hola,
Niin kuin joillekin taisin huudella että lupaan kirjottaa vaihtoblogia, jotta kaikki kuulevat tuoreimmat kuulumiset, niin tässä tää nyt olis. Vielä ollaan siis Suomen kamaralla, mutta vain testatakseni blogin toimivuuden niin päätin jakaa ensimmäiseksi tämän hetkiset fiilikseni, koska kuitenkin kaikil on jo kauhee ikävä.
Tapani mukaan olen ollut ajoissa liikkeellä ja ostin tänään matkalaukun, koska tosiaan tajusin ettei sillä rinkalla ois pitkälle pötkinyt. Sängyn päällä on nyt valtavat pinot tavaraa ja jollain konstilla ne olis saatava matkalaukun sisälle myös, not gonna happen. Niin kuin kaikki ihmiset viime viikkojen aikana on kysynyt: jännittääkö? Niin tuhannen kerran lainaten Jope Ruonansuuta, mieti nyt ihan omalle kohalles. Ei tietenkään jännitä! No ei vaiskaan. En tiiä onko jännitystä vai mitä nää mun levottomat jalat, mut luulenpa etten oo vieläkään ihan tajunnu et nyt sitä oikeesti mennään. Se varmasti jossain kohtaa kolahtaa ja pahasti. Tähän samaan aikaan huomenna oon luultavasti jossain päin Madridia nauttimassa Saijan ja uusien kämppiksieni kanssa ensimmäisiä sangriakannullisia ja tapaksia (riippuen tietty jos mun pahin pelko toteutuu et ne on absolutisteja tai jotain f***ing jehovantodistajia). Hi, my name is Hanna and I like to PAAAARTY!
Pidemmittä puheitta toivotan itselleni huikeen, älyttömän siistiä vaihtovuotta! Ja teille rakkaat ystäväni hyvää syksyä, talvea, joulua, uutta vuotta, pääsiäistä, kevättä jne. Rakastan teitä niin kuin ystävä rakastaa ystävää! Älkää itkekö itseänne uneen.
Besos y abrazos (jos et tajuu kvg),
Hansu
