Joulua odotellessa

Holaholahola!

Ekaksi pahoittelut, että on päässy venähtämään blogin kirjoittaminen näinkin pitkälle sitten viime kerran ja syynä on pelkkä laiskuus ja saamattomuus, mutta sen lisäksi mun netti on toiminut viime aikoina todella surkeasti, joten se on syynä myös. Huomenna asiaan tulee muutos ja mun vuokraisännän ahneeseen kaaliin vihdoinkin uppos et vika ei oo mun tietokoneessa. Toivotaan, et se myös toimii huomisesta eteenpäin. Koska voitte varmaan kuvitella, et alkaa pikku hiljaa keittää ku tätä on nyt jatkunut  jo 3 kuukautta!

Iskä ja Tomppa kävi vierailulla tosiaan (jo monta viikkoa sitten) ja oli oikke mukavaa! Oli vähän kaupunkikierrosta a la Hanna, hyviä ruokia ja ah niin ihanaa perheen yhdessäoloa! Maisema, joka Tumpille jäi ehkä kuitenkin kirkkaimpana mieleen, oli vessanpytyn pohja, kun raukka sairastu oikeen kunnon vatsatautiin ja kuumeeseen, joten puolet lomasta meni sairastaessa. Käytiin kattoos Realin peliä, mikä oli mullekin eka kerta. Vastassa oli Racing Santander ja sehän oli selvä peli se. Paikat oli ehkä hieman siellä piippuhyllyn puolella, mutta kokemuksena silti hieno. Ja lopputulema oli niinkin selvä kuin 6-1, Realille totta kai. Eli vaikka ei se nyt hirveen jännä peli ollu niin ainakin maaleja nähtiin. Tällä viikolla nähtiin sitten vähän erilaiset lukemat ku vastassa oli FC Barcelona ja matsi kulkee nimellä El Clasico. 5-0 tuli turpaan ja Barca meni liigan kärkeen. Revanssi koittaa sit huhtikuussa! Iskä tykkäs paljon kaupugista ja uhkas tulla toisen kerran keväällä käymään. 

Joo tiedän et se huivi on väärinpäin!

 

 

Estadio Santiago Bernabeu

Posti (ihan perus Itella...)

Puerta de Álcala

Contemporary Madrid

Tosta jalkapallosta kun nyt aloin puhumaan niin olen tehnyt muutaman huomion. Ensinnäkin se on luultavasti yleisin puheenaihe Espanjassa. Toiseksi oli sitten poika kotoisin Italiasta, Saksasta, Espanjasta, Portugalista, Brasiliasta tai vaikka Indo-Kiinasta, niin yleinen keskustelu kahden tätä rotua edustavan välillä meneekin jotakuinkin näin: ”Moi” ”Moi” ”Mitä mieltä sä olit Messin eilisestä maalista?” ”Joo aika siisti oli kyl.” jne. Ei kysytä kuulumisia ja ei ole muita puheenaiheita kuin jalkapallo. Ei siitä sitten muuta…

Perheviikonlopun jälkeen lähdettiin ekaa kertaa Espanjan rajojen ulkopuolelle ja kohteena Portugali ja Lissabon. Matkaan lähti neljä kaverusta minä, Saija, Felix Saksasta ja Andrea Mexicosta. Lähtö perjantai aamulla ja paluu keskiviikko aamulla. Maanantai oli varmaan taas joku tosi tärkee pyhä niin ei ollu koulua, joten tiistain ja keskiviikon tunnit vaan missattiin mut not big deal. Niin ja pakko vähän hehkuttaa, et edestakas lennot makso vaan 46 euroa! :) Kaupunki oli ihan näkemisen arvoinen, mutta en rakastunut. Luulen, että mesta näyttäis melko erilaiselta kesällä. Tässä kaupungissa ei asfalttia tunneta ja kaikki kadut ovatkin pientä mukulakiveä ja sen lisäksi vielä kaupunki on yhtä ylä- ja alamäkeä, joten matkan jälkeen jalat olivat pikkasen kipeät. Lissabon on kuin sekoistus San Franciscoa, Rio de Janeiroa ja Amsterdamia. San Francisco sellasen samantapaisen ison sillan ja ratikoiden takia. Rio de Janeiro, koska yhden mäen päällä tönöttää ristissä seisova ukkeli. Ja kolmanneksi olen kuullut, että Lissabonia kutsutaan Etelä-Euroopan Amsterdamiksi ja en kyllä ihmettele miksi. Marihuanan ja kokaiinin kaupustelijoita oli lähes yhtä paljon, kun Madridissa näitä ”real diamonds gucci, special price only for you”. Toiseksi löydettiin myös sellainen ihan normi kauppa, jonka nimi on MagicMushroom. Ja ihan vaan koska tietyt sukulaiseni tätä tekstiä lukevat niin täytyy mainita, että ei kokeiltu. Lissabonissa on alue nimeltä Bairro Alto, jossa on täynnä pieniä katuja ja pieniä baareja. Mikä siellä on erityisen hauskaa ja omaperäistä, on että ihmiset tulevat kaikki kaduille juomaan. Espanjassa moinen on kielletty.

Bairro Alto

Tuli niitä nähtävyyksiäkin nähtyä ja hieman kulttuuria harrastettua, eikä vaan humpattua 5 päivää. Yhtenä päivänä kivuttiin yhden mäen päälle semmosta linnaa katsomaan, jonka nimi on Sao Jorge. Käytiin myös yhdessä nykytaiteen museossa. Yhtenä päivänä tehtiin matka semmoseen pieneen kaupunkiin kun Sintra. Kun oltiin jo päästy tähän kiipeämisen makuun niin kavuttiin taas itsemme yhden mäen päälle, jossa oli Parque y Palacio de Pena. Tämä oli matkan ehdottamasti hienoin paikka ja yks hienoimmista paikoista missä oon vähään aikaan ollu. Palatsi näytti kun suoraan jostain lasten sadusta. Paras paikka oli kuitenkin palatsin puutarha/puisto, joka enemmänkin muistuttii metsää. Metsä oli ihan kuin Taru sormusten herrasta. Siellä oli vanhoja siltoja, pieniä lampia missä oli joutsenia ja niin niin vihreetä. Ja paras osa oli se hiljaisuus. Ei ketään muuta missään ja ei yhdenkään auton ääntä kuulunut mistään. Aaaahhhhh! Sellasta paikkaa on Madridista aika vaikee löytää… Viimisenä iltana löydettiin yks vaiks kuin ihana baari/ravintola ja siellä sattumoisin just sinä iltana oli Fado-esitys. Fado on perinteistä portugalilaista musiikkia, jossa on kitaroita ja nainen/mies laulaja. Laulun sanat on melko surullisia ja muutenkin aika melankolista. Ei kyllä ollu ihan mun juttu ja meinasin nukahtaa… Toisin sanoen oikein mukava reissu. Täytyy mainita, että mulle ja Saijalle tuli eka riita tuolla, mut aika hyvin et kesti yli 2 kuukautta :P ja se riita kesti noin tunnin ja sit se oli jo selvitetty :)

Palacio Pena

 

Madridissakin on taas ollut kaikenlaista tapahtumaa. Oli Feria de cerveza eli Octoberfest ja paikkana härkätaisteluareena, joten tuli sellainenkin koettua. Tosin ei mitkään hirveen hyvät bileet, jos ei pidä oluesta… Sitten sellanen tapahtuma mihin ei ihan jokainen pääse eli MTV European Music Awardsit oli onnekkaasti tänä vuonna Madridissa. Itse gaalaa ja punastamattoa ei nähty, mutta paikassa nimeltä Puerta de Álcala järjestettiin ilmainen sivukonsertti. Siellä esiintyi 30 Seconds to Mars (Jared <3), Katy Perry ja Linkin Park. 30 sekkaa marsiin keikan aikana lavalla piipahti myös Kanye West vetämässä parit riimit. Aikamoista. Linkin Park voitti parhaan live-esiintyjän palkinnon ja se jaettiin tolla lavalla ja kyllähän pojat veti todella hyvän keikan, vaikka en ees fani ookkaan. 

Feria de Cerveza

MTV EMA 2010

Kaks viikkoa sitten oli Suvi, Viivu ja Iida käymässä moikkaamassa ja heidän lisäksi myös Suvin kaverit Stella (tuli Murciasta kun on siellä vaihdossa) ja Salla. Oli aika rankka viikonloppu. He olivat ensimmäiset kaverit, jotka täällä vieraili ja olipas mukavaa. Ei mitään ihmeellistä, shoppailua, kunkun linnat, hyvää espanjalaista ruokaa ja vähän ehkä juomaa myös. Tytöt myös todisti, että on mahdollista vaihtaa konetta Frankfurtissa 10 minuutissa! :) Kiitos vaan lentokenttäkuskille! Mutta vastasuudessa kehotan tarkastamaan sen vaihtoajan ja ottamaan huomioon lentokentän koon, niin ei tartte turhaan nostattaa verenpainetta. 

Nyt on alle kolme viikkoa ennen kun meikäläinen tulee kotinurkille käymään. Mulla on pari tenttiä ennen joulua, joten pitäis niihin varmaan alottaa lukee joku päivä. Oon selvästi adoptoitunut espanjalaiseen mentaliteettiin et ”Mañana, Mañana!”. Tänään alko myös kuuden päivän loma, koska ensi viikolla on taas jotain pyhiä. Suunnitelmana oli lähteä Granadaan, mutta ollaan vähän myöhässä liikkeellä ja hostellit tuppaa olemaan varattuja jo ja lennot hyvin kalliita (jopa Ryanair), joka puolelle Eurooppaa. Et voi olla et ollaanki ihan vaan tässä Madridissa ja käydään tässä lähiseudun pikkukaupungeissa.

Tällä hetkellä on vähän kylmä sota meneillään meiän kämpässä, nimittäin… Mun kiinalainen kämppis Jing haukkuu mulle aina mun bulgarialaista kämppistä Alexia ja niiden välit on aina ollut vähän huonot. Jing on viime aikoina vaan opiskellut 24/7 ja on ollu koko ajan vähän huonolla tuulella ja oon ajatellu et se on vaan stressaantunu ja et se ei oikeen tykkää Alexista. MUTTA! Sain kuulla Alexilta, että se on haukkunu mua koko ajan Alexille!! Ja mä kun pidin sitä hyvänä ystävänä! Jing ei tiedä et mä tiedän ja ei olla puhuttu vähään aikaan. En jaksa yksityiskohtaisesti kertoa mitä kaikkea se on puhunut, mut en kyl voi antaa tätä sille anteeksi ja siks toivonkin et se muuttais pois. Koska se ei vaan sovi tähän taloon muutenkaan… Ärsyttävää, mut en anna sen pilata mun vuotta täällä ja itepähän tässä häviää!

 Ekaa kertaa toivon, että aika täällä menis nopeasti, koska nyt se Suomi tulee kyllä tarpeeseen! Tällä hetkellä tää suurkaupungin melu ja ihmismassat alkaa tuntua välillä jo todella uuvuttavalta ja kaipaa omaan tuttuun Turkuun rauhoittumaan, näkemään kaikki kaverit ja viettämään joulua ihanan perheen parissa. Mä todella odotan sitä! Huomenna mennään Saijan kanssa vähän jouluostoksille ja saa nähdä ketä onkaan tänä vuonna ollut kiltti. 

Pian nähdään! :)

-Hansu-

P.S. Voikste kuvitella et jopa jotkut saksalaiset luulee, et Suomes on lunta ympäri vuoden!!!

P.P.S. Tääl on satanu jo pari kertaa lunta(räntää) mut aika harvoin se jää maahan.

P.P.P.S. Joku puolalainen ennustaa koko maailmaan kylmintä talvea 1000 vuoteen eli aika hyvään saumaan vietän tän talven etelässä! ;) Tsemppiä vaan sinne Pohjosen paukkupakkasiin! :)

There and there and back home

Heipparallaa!

Nyt on kaikenlaista reissua tultu tehtyä ja vähän stooria niistä tahtoisin teille jakaa…

Ensinnäkin oltiin Salamancassa. Salamanca sijaitsee Kastilia ja Leónissa, noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Madridista länteen päin. Yllätys yllätys tämäkin on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista (kiitos Wikipedia). Matkan järjesti ESN ja meitä oli vähän yli 50 henkilöä. ESN oli järjestänyt paikalliset oppaat meille kertomaan kaupungin historiasta. Toi historia ei oo oikeen mun juttu, niin en oikeestaan kuunnellu sanaakaan siitä selostuksesta, et niin mitä siit kaupugista sit oikein jäikään mieleen muuta kun ihan älytön yöelämä. No joo siis, Salamanca on yksi yliopistokaupungeista ja jos haluaa opiskella oikein ”oikeata” espanjaa kannattaa mennä Salamancaan. Yliopisto oli aika vaikuttavan näkönen ja eka en tajunnu ees että kyseinen rakennus oli yliopistoa. Niin kuin alla olevista kuvista näette tuon rakennusmateriaalin, tuollainen punertava kiviaines, niin kaikki tärkeät rakennukset tuntu olevan samasta materiaalista ja siksi menikin helposti sekasin mikä oli mikäkin. En oo vieläkään ihan varma mist oon ottanu kuvia (Perus turisti: ”kiva iso talo” *räps*). 

las chicas

Toinen päänähtävyys oli katedraali. Ei kaupunkia ilman katedraalia tai linnaa täälläpäin… Siellä katedraalissa oli häät meneillään ja tyhmät turistit (lue: me) meni pällistelemään aidan välistä seremoniaa ku mitkäkin apinat. Alla olevaan seinään (yhdessä niistä samannäköisistä taloista) oli piilotettu sammakko. Ja jos tämän sammakon löytää ilman apukeinoja, niin se tarkoittaa tietysti hyvää onnea. Ei oltu onnekaita ja fuskattiin, koska se oli ihan mahoton löytää. Varoitus: jos joku suunnittelee matkaa Salamancaa ja haluaa löytää Sakunsa itse, skippaa seuraava lause ja kuvat! Sammakko, hyvin pieni sellainen (5-10 cm), sijaitsi oikeanpuoleisessa tolpassa olevista kolmesta pääkallosta vasemman puoleisen päälaella. Hauska tällainen pieni yksityiskohta, tai ehkä ainoa asia mikä jäi turistikierrokselta mieleen :D

The frog

Jos kohta alkaa tuleee katedraalit korvista niin mites nää plazat sitten!? Kolmas päänähtävyys on Plaza Mayor. Vieläpä samanniminen kun Madridissa! Uskokaa, sillä on joku tosi mielenkiintoinen historia, mutta enpähän sitä muista. Kaiken lisäksi se turistikierros alko tältä plazalta! Luovutin siis heti alkuunsa… Hauskaa tässä plazassa oli, että ihmiset istuvat keskellä plazaa, kun penkkejä ei ole. Maassa maan tavalla, itekin siinä taisin pienen lepotuokion ottaa.

Plaza Mayor

Salamanca on tunnettu vauhdikkaasta yöelämästään. Matkan hintaan kuului luonnollisesti vip-ranneke, jolla sai ekasta baarista kolme ilmasta drinkkiä ja kaikkiin (yhteensä 3 baaria) pääsi ilmaseksi ja jonon ohi. Oli kyllä hurjan hauska ilta, ja tequila virtasi. Seuraavana aamuna teki mieli taas sanoa ne kuuluisat, ei todellakaan viimeiset, sanat: ” mä en juo enää koskaan tequilaa!”. Mut enpähän sano, koska en pääsis seuraavaa reissua pidemälle. Jopa madridilaistuneelle tämän kaupungin yöelämä oli liikaa. Päätin viiden aikaan aamulla lähteä baarista hostellille nukkumaan ja kun astun ulos niin kaikkiin baareihin oli vielä vähintään 50 metrin jono ihmisiä jonottamassa sisälle!!! Suomessa siihen aikaan oisin jo ollu nukkumassa 1,5 tuntia. Baareilla ei kait ole siellä sulkemisaikoja. Ne sulkee kun porukalla ei enää oo hauskaa :) Nyt jos näihin horarioihin oikein tottuu niin Suomessa tuntuu sitten taas hieman oudolta. 

Seuraavaa reissua ei tarvinnut Salamancan jälkeen kauaa odotella, kun matkaan lähdettiin jo seuraavana lauantaina ja kohteena Zaragoza. Matkaan lähti 15 kaverusta, viettämään erään tärkeän henkilön syntymäpäiviä. Jotenkin mulle oli siirtynyt koko matkan organisointi vastuu ja lensi sitten muutamat ärräpäät kun yritti selvittää majoitusta ensi 11 hengelle sitten myöhemmin 13, 12, 15, 14, 15 … Ihmisen mieli on mukava kun se muuttuu koko ajan. Alkuun oli myös tarkoitus vuokrata autot, mutta tosiaan aivan liian monimutkaista, joten lopulta päädyttiin sitten bussikyytiin. Bussilla matkustaminen on huomattavasti edullisempaa kuin juna. Lipun hinnaksi tuli vain 17 euroa ja matka kesti kuitenkin noin 4 tuntia. Olin varannut  talon nimeltä Casa Pita 15 hengelle ja sijainti oli 10 kilometrin päässä Zaragozasta, Casetas nimisellä alueella. Otettiin juna sinne, ja hieman oli porukalla epäilevät katseet, kun saavuttiin Casetaksen juna-asemalle, keskelle ei mitään. Ei kuulunut ääntäkään eikä näkynyt yhtäkään ihmissielua. Täytyy myöntää, että vaikka yritin kovasti sanoa muille, että ”hei, kyl tä on varmasti ihan hyvä paikka!”, niin mietin mielessäni, et mihin hemmettiin mä oikeen oon porukan tuonut. Talon omistaja oli oikein mukava señora, joka tuli hakemaan meidät juna-asemalta asti. Kun taloon päästiin, niin sehän oli aivan perfecto tähän tilaisuuteen ja kylästä meni bussi Zaragozaan ja makso vaan euron! 

Syy, miksi valittiin Zaragoza oli, että siellä oli tällainen Fiesta del Pilar. Noin viikon kestävä fiesta. Kaupunki täynnä ihmisiä, konsertteja, esityksiä, katuperformansseja ja muuta mukavaa nähtävää. Koska mulla oli synttärit niin alotettiin juhlinnat casassa, vähän pizzaa, vodkaa ja juomapelejä. Ja hauskaa oli! Sitten jossain vaiheessa lähdettiin keskustaan. Vettä tuli kun kuuluisan Esterin perperistä ja tietty kaikil oli kumpparit… not. Tais käydä niin että kengät kastus aivan läpimäriksi (ja ei ainoastaan kengät koska menin lainaamaan sateenvarjoani kahdelle kaverille, jonka he myöhemmin hävittivät ja itse kävelin sateessa, no mut ainakin kaverit oli kuivia!) ja se tais aiheuttaa mulle kuumeen, angiinan ja korvatulehduksen. Mutta sitä murehdittiin sitten pari päivää myöhemmin... Mentiin baarista toiseen, ettien sitä oikeaa. Yks mukava baari löydettiin missä soi espanjalainen musiikki ja mukavaa oli. Tais sattua myös niin, että joillekin (itseni mukaan lukien) oli menossa jo kolmas tai vähintään toinen ilta putkeen ja alla oli vähän nukuttuja tunteja, että jo kahden aikaan porukkaa alkoi väsyttää. Porukka alkoi vähenemään muutama ihminen kerrallaan. Itsekin luovutin melko ajoissa. Shame on me! 

Seuraavana aamuna lähteminen tutkimaan kaupunkia tietenkin veny. Viisi tyttöä meistä halusi jatkaa matkaansa pohjoiseen ja muut takaisin Madridiin. Mentiin bussiasemalle hakemaan lippuja. Piti mennä San Sebastianiin, mutta bussit oli täynnä, joten otettiin paikat Bilbaoon menevästä bussista, joka lähti 45 minuutin päästä. Joten älkää kysykö multa mitään Zaragozasta, jos ette halua kuulla sen yöelämästä. Voin antaa parin kivan baarin nimen, muuhun en pysty. En edes tiedä mitkä on sen päänähtävyydet. Voisin kyllä pistää villin veikkauksen jonkun katedraalin puolesta. Jäi siis hieman harmittamaan, että meni sinne asti näkemään baareja. Mutta ehkä sinne vielä palaa joskus, who knows.

Matka jatkui siis kohti Bilbaota eli pohjoseen päin. Ensimmäiseksi lähdettiin metsästämään hostellia yhdeksi yöksi, ja löydettiin sellanen, missä nyt nukkui just sen yhden yön… Sinä iltana ei muuta jaksettu kun etsiä sateen keskellä hyvä ruokapaikka. Baskimaa on muuten tunnettu herkullisesta ruuastaan. Syötiin oikein kolmen ruokalajin illallinen viinin kera, koska olihan tosiaan mun syntymäpäivä. Tänä vuonna oli kyllä todella erilainen syntymäpäivä kuin koskaan aikasemmin. Oon aina tottunut järjestämään isot juhlat ja kun Suomi-kaverit puuttu tällä kertaa niin tuntui oudolta… Seuraavana päivänä kerrankin herättiin ajoissa ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Päänähtävyys on museo nimeltä Guggenheim, joka on modernin ja nykytaiteen museo ja vastaavanlainen löytyy myös New Yorkista ja Venetsiasta. Sisälle ei menty koska ei ollut tarpeeksi aikaa. Ihan kiva kaupunki sateisen harmaanakin. Kun kaupunki oli paketissa, mentiin bussiasemalle ja mun olotila alko olemaan jo sen verran heikko, että päätin lähteä takaisin Madridiin. Muutkin tytöt pienen mietinnän jälkeen päättivät samoin. Saavuttiin yhdentoista jälkeen Madridiin ja kun kaupungin valot alkoivat näkyä, oli aivan ihanaa tuntea tulevansa kotiin. Tämä kaupunki todella tuntuu jo kodilta. (Alla olevat kuvat on Bilbaosta).

 Guggenheim

Kukkakoira, joka tehtiin avaijaisia varten ja vieläkin siellä seisoo.

Sitten vielä joitain mainitsemisen arvoisia juttuja, mitä on ihan täällä Madridissa tapahtunu. Ensinnäkin mä ja Saija mentiin ulos brassien kanssa ja kokeiltiin vesipiippua ekaa kertaa elämässämme. Molemmilta lähti sitten äänet sen jälkeen, mutta jälleen sai vetää yhden kohdan yli asioista joita pitää joskus kokeilla. Tiistaina oli kansallinen vapaapäivä sen kunniaksi, että Kolumbus löysi Amerikan. Espanjalaiset keksii kyllä kansallisia vapaapäiviä minkä tahansa turhan kunniaksi, ja meitsi kiittää. Suomen tulis ottaa mallia! Espanjassa on sellanen käsite kun puente (= silta). Jos vapaapäivä osuu torstaille tai tiistaille, niin myös perjantai tai maanantai on vapaa. Näin ne saa neljä vapaapäivää ja aikaa matkustaa. Sen takia mekin lähdettiin tolle minireissulle, jonka piti alun perin siis kestää tiistaihin asti, mut luonto puuttu peliin. Tiistaina Madridissa oli myös armeijanpäivä ja oli armeijan paraati ja kunkkuperhekin osallistui. Mä en päässy näkemään moista, koska olin kipee :/ Mut ei Saija ja muutkaan nähnyt kunkkua koska niin piilossa olivat. Tuli myös espanjalainen terveydenhuolto tutuksi. Kävin centro de saludissa lääkärissä antibiootteja varten. Kaikki hoitu eurooppalaisella kela-kortilla, ei ollut iso jono ja muutenkin positiivisesti yllättävä kokemus. Lääkkeet on tehokkaita ja halpoja. Antibioottikuuri ja särkylääkkeet yhteensä 1,44 euroa!! 

Eilen oli mukava päivä. Ensinnäkin varattiin lennot (47 euros meno-paluu!!!) Lissaboniin ja lähtö sinne kahden viikon päästä perjantaina ja paluu keskiviikkona. Käytiin Casa de Campossa, joka on todella iso puisto, jossa on muun muassa eläintarha ja pari huvipuistoa. Mentiin sinne teleferigolla eli semmonen gondoli ku menee tuolla yläilmoissa. Luonto oli todella kuivunut. Käveltiin ympäriinsä ja etittiin metroasema ja otettiin bussi (loogista, eikö?) Principe Píolle. Siellä on uusi ostoskeskus, jossa mentiin syömään ja vähän shoppailee, mut ei löytyny mitään. Otettiin toinen bussi keskustaan ja päätettiin mennä leffaan. Mentiin kattoo Eat, Pray, Love englanniksi totta kai, espanjalaisil teksteil. Matkalla mukaan tarttui myös aivan ihanat buutsit! Rakkautta ensi silmäyksellä. Aamulla lähdin kello yks kotoota, ei mielessä mitään tarkkaa suunnitelmaa ja tulin takaisin yöllä yhdeltä ja oli viettänyt todella mukavan päivän. Rakastan tätä kaupunkia sen monien mahdollisuuksien takia. Ei kannata suunnitella, mennä vaan ja katsoa mitä löytää! :)

Teleferigo

 Kunkun linna ja katedraali yläperspektiivistä

 Madridis on tosiaan joki, mut se on suurimmaks osaks rempassa ja se valmistuu ens keväänä/kesänä. Ne on kaavaillu sinne jopa biitsiä.

 The City

 Mettää

Ensi keskiviikkona tulee isä-pappa ja Tomppa vierailulle ja oon niiiiin innoissani!! On ollut kova ikävä. En malta myöskään odottaa päästä näyttämään kaupunkia ensimmäisille vierailleni täällä!! :)

 

Tulipahan stooria taas kerrakseen. Nyt täytyy alkaa lukemaan tiistaiseen rahoituksen välikokeeseen, yök. Hienoja ja unohtumattomia juttuja tapahtuu päivittäin ja en malta odottaa mitä kaikkea on vielä luvassa! Niin ne sanoo, että aika juoksee kun on hauskaa, joten joulukin lähestyy ja sitten nään teidät kaikki ihanat ihmiset! On kova ikävä! <3

Pärjäillään! Besos!

Hansu

Päivästä päivään.

Tuntuu, että kahtena edellisenä viikkona ei oo oikeen tapahtunu mitään mutta kuitenkin niin paljon. Kohta jo kuukausi kaukana kotoa ja aika mennyt kyllä niiiin nopeasti. On ollut paljon hyviä hetkiä, paljon on nähty ja koettu. Mukaan on toki mahtunut huonojakin päiviä… Koulu on jo lähtenyt ihan toden teolla käyntiin. Ihan kolme kokonaista kurssia oon ajatellu suorittaa tässä syksyn aikana, joiden lisäksi vielä espanjan kurssi. Pirulaiset pahasti häiritsee mun lomailua :P Ne kurssit, jotka oon valinnut on osoittautunu (ainakin yks niistä) todella työläisiksi ja no me gusta! Espanjan kurssista oli ensimmäinen tunti maanantaina ja koen mun ryhmän tason liian alhaiseksi, koska siellä ei opeteta mitään mulle uutta kielioppia esimerkiksi. Joten ens viikolla tulee luultavasti vaihto yks taso ylemmäs. 

Tämä vaihtarijärjestö ESN on järjestäny kaikenlaista pilettä ja ekskursiota, jotka on toistaiseksi osoittautunu jotenkin mitäänsanomattomaksi. Esimerkiksi yhdellä pubi tourilla mentiin ensiksi yhden 4 tai 5 tähden hotellin kattoterassille skumpalle ja ihastelemaan Madridin yötä. Alku vaikutti siis todella lupaavalta, mutta seuraavat paikat olikin sitten sellasia missä ensinnäkin olin jo aikaisemmin käynyt ja enemmän tai vähemmän turistien ja vaihtareiden valtaamia. Joten ilta toisin sanoen päättyi vähän niinku pieneen pettymykseen. Oisin halunnut et ne ois näyttäny paikkoja missä paikalliset käy ja oikeesti hyviä paikkoja. Huijasin teitä viimeksi kun sanoin meneväni Salamancaan viime viikonloppuna, mutta syy huijaukseen oli että mua huijattiin myös. Matka on siis tosiaan nyt tulevana viikonloppuna. Lähdetään lauantaiaamulla, kierretään päivä nähtävyyksiä, illalla bileet ja sunnuntaina kotiin. Meitsi vanhenee vuoden ens viikolla ja sen kunniaksi lähdetään näillä näkymin Zaragozaan, koska siellä on sellanen kun fiesta del Pilar. Kaupunki täyttyy konserteista, paraateista ja muusta toiminnasta. Suunnitelmat on tosin vähän avoinna vielä ja Valencian rannat on toinen varteen otettava vaihtoehto. Suunniteltu on myös Lissabonia marraskuun alussa ja Marokkoa jossain välissä. Ai että! :) Kyllä neidin kelpaa.

Gran Vía kattoterdeltä

Sairaan nopee Sairinen sitten ehti jo löytää miekkosenkin täältä. Viikko hengailtiin yhdessä ja jo siinä ajassa poika tuli ja veti jalat alta. Hetken alko jo tuntuu liian hyvältä ollakseen totta ja niinpä tämä italiano sitten päätti että ei halua vakavampaa suhdetta Madridissa, jotta välttyy sydänsuruilta tulevaisuudessa. Sydän sanoo absolutamente, mut järki sanoo no no. Mä en selvästikään ole järkevä, joten hieman harmittaa. Meidän välille todella syntyi jo viikossa yhteys ja todella pidän siitä pojasta. Viihdyn hänen seurassaan todella paljon, joten ollaan nyt sitten vaan kavereita. Tänään näin hänet ja tunsin että kyllä siellä vielä jotain on. Jokainen kosketus tuntu vatsan pohjassa. You know. Sitä saa vaan toivoa, että saapasmaan poika muuttaa mielensä ja tulee oikeasti ”järkiinsä”! Koska eihän siinä oikeesti mitään järkeä ole jos tykkää jostain ja kaikki menee hyvin, niin sitten ei! hmmm… jää nähtäväksi.

Niin kun monet huomasi, että viime viikon perjantaina oli toistaiseksi p****n päivä. No ensinnäkin tämä edellä mainittu ”järkeily” tapahtui tuolloin. Toiseksi suomalainen kulttuuri vaan kohtasi muut kulttuurit ja suksethan siinä menee pahasti ristiin. Tapahtui pieniä yksittäisiä kettumaisia juttuja, joiden seurauksena tunsin oloni tooosi yksinäiseksi. Kun suomalainen sanoo ”kyllä”, niin se on ”kyllä”. Kun joku muu sanoo ”kyllä”, niin se on ’yes, no, maybe’. Tämä tuli opittua kantapään kautta. Oppii arvostamaan suomalaista rehellisyyttä. Kolmanneksi, täällä on vaikeaa luoda isoja kaveriporukoita, joihin on tottunut Suomessa ja usein kaipaa teitä suomi-kavereita. Yksittäisiä kavereita siellä täällä ja kehenkään ei todellakaan kannata luottaa ennen kuin kunnolla tuntee ja se tietty vaatii aikansa. Neljänneksi vielä on ollut inhottava jännite mun ja bulgarialaisen kämppiksen välillä. Tänään onneksi puhuttiin ja tilanne on normaali taas. Parempi vaan puhua, ennen kuin asia paisuu ja poksahtaa pahasti. Kuitenkin asutaan yhdessä ja silleen… Mut näitä huonoja hetkiä tulee ja menee, mut life goes on. Kyl mie täällä pärjään! :)

Aikaisemmin olen tainnut mainita kuinka kaupungista saa eniten irti kun vaan kiertelee ympäriinsä ja lähtee seikkailemaan eri kaupungin osiin. Yhtenä päivänä lähdin yhden suomalaistytön Johannan kanssa metsästämään yhtä bagel-paikkaa kaupunginosassa (tai barrioksi niitä täällä kutsutaan) nimeltä Argüelles. Löydettiinkin se melko nopeasti. Paakelssien jälkeen käveltiin hieman pohjoseen päin ( barrio Moncloa) ja löytyikin Madridin ”riemukaari”, Ejercito del aire eli Espanjan ilmavoimat, ihan vaikuttavan näköinen rakennus, sekä näköalatorni, mihin ei vielä toistaiseksi menty. Joskus myöhemmin on kyllä pakko käydä siellä. Sieltä kuulemma näkee koko kaupungin. Johanna oli kuullut kämppikseltään eräästä kukkulasta pohjoisessa, josta olisi pitänyt nähdä koko kaupunki, mutta ei sieltä tiettykään mitään näkynyt! Alue on kuulemma myös tunnettu Madridin ”Hollywoodina”, jossa on isoja hienoja taloja ja rikkaita ihmisiä. Noh, en ihan vakuuttunut siitäkään… Turha reissu, mut tulipahan tehtyä. Kukkulan jälkeen palattiin Plaza de Castillalle, jossa on sellaiset kaksoistornit. Toinen on Caja Madridin ja toinen jonkun toinen. Kaksi samanlaista pilvenpiirtäjää, joiden seinät on pelkkää ikkunaa. Kysyttiin josko oltais päästy ylös (nyt kun tällainen pakkomielle nähdä koko Madrid yläilmoista on syntynyt), mutta ei päästy. Sitten palattiin keskustaan ja Plaza Santa Analle, jossa on tällainen yökerho/baari kun nimeltä The Penthouse ja sieltä kuulemma näkee ainakin keskustan, mutta vasta kello 23 jälkeen oltais päästy. Siellä oli ehkä häät tai jotain. Ei ihan olla varmoja, ku on toi kielimuuri. Mun päässä on kuvitteellinen lista asioista, joita haluan tehdä tai nähdä täällä ja yks niistä on tietysti churrot. Ja nyt se on done. Ja olipas ne hyviä :P 

 Ejercito del Aire

 "Riemukaari" ja näköalatorni

Mun kiinalaiskämppis Jing tuli kolmen viikon jälkeen takaisin Madridiin Suomesta ja toi mukanaan paketin Reissumiestä! Kuinka tällainen pieni pala Suomea voikaan tehdä tytön iloiseksi. Eilen koulun jälkeen mentiin Jingin kanssa etelään päin etsimään Ikeaa ja yhtä ostoskeskusta. Yli kymmenen metropysäkin päässä keskustasta keskellä ei mitään seisoi jäätävän kokoinen ostoskeskus, jossa oli lähes kaikki kaupat mitä toivoa voi. Ja ensimmäistä kertaa Ikea oli kauppakeskuksen sisällä! Ja se oli kooltaan kuin mikä tahansa Ikea. Aikamoista. Olihan se pakko syödä ruotsalaisia lihapullia ja matkaan tarttui myös Ikea siideriä alkoholilla (tääl on vähän eri säännöt noiden A-oikeuksien suhteen) kun sitä ei täältä oikein muualta saa. Jos baarissa erehtyy tilamaan sidraa niin saakin skumppaa. Ostoskeskuksesta löytyi myös kauppa, joka oli todella halpa. Mukaan lähti laukku 5 eurolla ja villakaulahuivi 4 eurolla. 

Oon yrittänyt muistaa olla vähän turistinakin välillä ja kiertänyt vähän museoita ja muita näyttelyjä. Sunnuntaina kävin Museo del Pradossa, jossa siis päätaitelijat on Goya ja Velazquez, mutta toki paljon muitakin. Tämä on siis yksi kolmesta suurimmasta taidemuseosta täällä: Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza (myönnetään oli pakko tarkastaa kirjoitusasu, lausumisesta puhumattakaan). Pradossa on historiallista taidetta ja kahdessa muussa on nykytaidetta. Ja mitä siitä Pradosta nyt sanois kun ihan jees, 8 puol. Tänään käytiin Jardin Botanicossa Retirossa kattelemassa eri kasveja ja siellä puutarhan keskellä oli myös näyttely Madridin historiallisista hetkistä tai vastaava. Sen jälkeen käytiin vielä Caixa Forumissa, jossa näyttelyt vaihtuvat. Tällä hetkellä oli Unicefin näyttely, jossa oli kuvia lapsista ympäri maailmaa ja heidän tarinansa. Useat niistä ei mitenkään onnellisia. Sen lisäksi näyttely Fellinistä ja toinen Salvador Dalísta ja Federico Garcia Lorcasta. Dalí on kyllä mun ihan ehdoton suosikki taiteilija ja joskus vielä haluan mennä toisen kerran Dalín museoon Figueresiin lähelle Barcelonaa. 

 Velazquez

 Goya

 Museo del Prado

 Näyttely Jardin Botanicossa

 Meitsi

Tänään oli koko maassa yleislakko. Julkiset kulkuvälineet kulki vain osittain, kaupat ja ravintolat oli kiinni ja ihmiset demonstroi kaduilla lippujen ja barrikaadien kera. Ja koko maa siis oli lakossa. Aika hurjaa. Jossain päin oli kait ollut, jotain väkivaltaisuuksiakin. Syy tähän lakkoon oli kait tuleva laki, joka nostaa eläkeikää 65:stä 69:ään vuoteen. Täällä ei kyllä kanssa tiedä ikinä mitä löytää tai mihin päätyy. Esimerkiksi oltiin matkalla Retiroon piknikille ja matkan varrella oli Tour de France. 

 La demonstración

Eipä tässä muuta mainitsemisen arvoista. Pikkuhiljaa tottuu maan tavoille ja elämä alkaa "normalisoitumaan" jos sitä nyt siksi voi kutsua. Ens kerralla stooria Salamancasta ja Zaragozasta tai mihin sitten ikinä päädytäänkään.Tässä vaan muutamia kuvia. Lisää kuvia nähtävissä Facebookissa!

Heli-täti välittää kuulumiset mummulle ja pappalle ja iskä ukille ja mummille, kun toi nykyteknologia ei vielä löytänyt heidän luokse.
Tsemppiä kaikille koulukamuille sen kandin kirjottamisessa!
Lukiokaverit pitäkää hauskaa Tiian synttäreillä ja ollaan yhteyksissä!
Joukkuekaverit tsemppiä ensimmäisiin peleihin, nehän alkaa lokakuussa!
Kaikki muut yksittäiset ystävät, tutut ja kaikki ketkä tätä vaivautuu lukemaan niin pärjäilkää! :)
Mäki pärjään.

Hansu

P.S. Aikaisemmat mainintani homojen määrästä. Niin sain kuulla, että Madridia kutsutaan Euroopan homopääkaupungiksi. Wonder why. Pistää miettimään oliko sittenkään tää Madrid mua varten ;)

La noche en blanco, Toledo y mucho más

Buenas,

Ensin oikeita kuulumisia. Menee ihan hyvin, mutta tuli vastaan se legendaarinen kahden viikon raja, jolloin koti-ikävä oli pahimmillaan. Pari päivää oli tosi shitti fiilis ja ikävöin paljon kavereita, koska täällä ei vielä ole syntynyt omaa kaveripiiriä. Ja kun mikään ei toimi ja ei osaa ja ei tiiä miten pitäis toimia niin silloin huomaa rakastavansa muun muassa Weboodia ja HOPSia? :O Mut sain puhuttua perheeni kanssa ja muutamien kavereiden kanssa ja sit vähän helpotti. Tuntuu kans et ois 24/7 menkat ku mielialat muuttuu saman päivän aikana vähän liikaa. Paljon hyviä fiiliksiä, mut samalla hetkellä paljon myös huonoja. Mut eiköhän se tästä lähtee koht luistamaan ku kaverisuhteet kehittyy ja alkaa rutiini koulun kanssa ja muuta. No niin ja sit nyyhkytykset sikseen ja asiaan...

Viime kirjoituksessa taisin mainita jotain tapahtumasta nimeltä la Noche en Blanco ja taisin mainita myös vähän väärin. Vika tosin ei ollut minussa vaan joku toinen antoi minulle väärää informaatiota. Kaikki kaupat eivät siis olleet auki koko yötä vaan ihan normaalisti. Muuten homman nimi oli se, että kaupungin kadut täytty ihmisistä ja jopa isoja ja vilkasliikenteisiä katuja suljettiin autoilta ihmismassoja varten. Kaupunki täyttyi myös esityksistä eri taiteen aloilta ja kaikkiin teattereihin, musikaaleihin, oopperaan yms. oli vapaa pääsy ja näytöksiä läpi yön. Kaduilla oli kaikenlaista spektaakkelia ja performanssia eli toisin sanoen voisin sanoa tämän juhlan muistuttavan Taiteiden yötä.

Tapasimme vahingossa muutaman Erasmus opiskelijan kaupungilla ja lähdimme heidän matkaan. Emme tunteneet heitä ennen, mutta nyt tunnemme. Lähdimme etsimään jonkinsorttista jazz-konserttia, mutta päädyimme pienelle aukiolle, jossa oli melko kreisi meno.Nimittäin aukiolla oli satoja ihmisiä ja satoja rantapalloja ja ihmiset heitteli niitä ilmaan, toisiaan päin ja ties minne. Löydettiin myös pieni kiva jazz/soul/blues/funky konsertti ja tietenkin kadulla ja kaikki ihmiset istu maassa :)

 Rantapallo sotaa :) Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Ois ollu hyvä video mut en oo niin nörtti et saisin sen toimimaan :)

Jazzii

Sitten siirrytään Toledoon. Ennen Toledoa täytyy sanoa kuitenkin, että päivä olisi voinut omalla kohdallani alkaa paremminkin. Olin laittanut 100 % varmasti herätyskellon soimaan, mutta eipähän se tietenkään sitten soinut. Opin kuitenkin virheistäni ja tästä lähin käytän herätyskellona aina vanhaa puhelintani. Alex tuli herättämään 10 minuuttia ennen lähtöä, joten olimme siis pahasti myöhässä. Jos joskus ärsyttää se, että espanjalaiset ei ole täsmällisiä niin voi miettiä että se antaa itsellekin oikeuden olla joskus myöhässä (ja siltikin joku toinen tulee vielä enemmän myöhässä). Olin 15 minuuttia myöhässä, mutta ei sen väliä koska bussi oli enemmän myöhässä kuin minä :)

Sitten asiaan... Toledo sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Madridista lounaaseen päin alueella nimeltä Castilla la Mancha (siellä seikkaili myös Don Quijote). Kylä on myös tämän maakunnan pääkaupunki. Kylä sijaitsee Tajo-joen rannalla ja kohoaa mäen päälle. Kaupunki on perustettu 600-luvulla ja on UNESCOn maailmanperintökohde. Tämän introductionin teille tarjosi Wikipedia. Anyway kyseessä todella kaunis pieni kylä!

 

 

 Matkamme teimme siis bussilla ja kesti noin tunnin. Matkamme ensimmäinen etappi oli teräspaja/-näyttely, koska Toledo on tunnettu teräksestä ja eirtyisesti he valmistavat siitä miekkoja, puukkoja ja veitsiä. Siellä tehdään myös paljon teräksisiä koristeesineitä ja koruja, jotka on kullattu.

 

 

Kaupungissa on kirkko, joka on muutettu kahvilaksi/baariksi ja siellä järjestetään konsertteja, teatteria, ooppeeraa yms. 

Kylässä on kaksi nähtävyyttä, jotka tulee nähdä. Ensimmäinen on linna nimeltä Alcázar. Se on historian aikana palanut pari kertaa ja restauroitu sen jälkeen ja tällä hetkellä toimii sotamuseona. Linna sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla. 

Toinen nähtävyys on katedraali nimeltä Santa Iglesia Cateral Primada. Se on tota goottilainen ja pirun iso ja hieno ja that's all I know :) Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa sisältä, mut meitsipä ei sitä tiennyt kun astui sisään niin pari todella huonolaatuista kuvaa sain napattua.

Kadut oli todella kapeita ja silti niissä melkeen kaikissa kulki autoja. Mun mielestä on todella tyhmää että kulttuuriperintökaupungissa saa autot ajaa mistä vaan. Jopa katedraalin edestä!! Joku roti...

Se Toledosta ja nyt vielä loppukevennys.

Sellanen saksalainen Tobias oli nähnyt lauantaina Realin kotipelin jälkeen kaupungilla RONALDOn!!! Ronaldol oo kiiret hoitaa kallista Ronaldo junioriansa ku kyl mamma hjälper. Ronaldo oli kupposella ja antoi oikein vähän serkkukättä Tobiakselle ja näin kaks kuvaa todisteena :) Julkkikset ei suinkaan jää tähän... Suomalaiset Aino ja Kata oli astunu ulos Zarasta ja heidän edessä limosta oli astunut ulos Zack Efron (High School Musical, Hairspray etc.). Just ja just he ehti naaman nähdä kunnes se peittyi paparazzien kameroista ja kiljuvista teineistä (joista osa myös kirjaimellisesti itki!). En myönnä että itse käyttäytyisin moisesti... Zack oli tullu Espanjaan asti juhlistamaan uuden elokuvansa ensi-iltaa. Täytyy siis näköjään useammin chillailla ensi-iltoina leffateattereiden vieressä ;)

Pari huomiota lisää:

- kaupunki on täynnä homoja ja lesboja, ja niiden toiminta on todella avointa. Ei kiltin suomi-neidon viattomat silmät kestä nähdä moista. 

- leipä on välillä niin vaaleeta et oikeen häikii, mut oon pari kertaa löytäny kokojyväleipääkin.

- Enimmäkseen täällä myydään vaan UHT maitoa tai jotain vastaavaa, mutta tänään löysin ekan kerran maidon makuista maitoa!

Tuli taas stooria kerrakseen. Vielä lopuksi mainitsen, että joulun lennot Suomeen on buukattu. Eli merkatkaapas kalentereihinne 20.-27.12. ja varatkaa hetki minulle! :)

Cuidate. Besos y abrazos.

Pikku-Hanna-Haisuli