Tilitys

Tä tyttö haluaa kotio! Pari viimistä viikkoa oon kamppaillut koti-ikävää vastaan. Tärkein asia, jonka olen oppinut täällä ollessani ja eri kulttuureja nähdessäni on ollut taito arvostaa omaa kotimaatansa. Suomi on aika jees paikka oikeesti vaikka se ei loskakelien aikaan siltä tunnukaan. Mutta silloin voi tilapäisesti vaihtaa kumpparit sandaaleihin ja lähteä sinne missä ei tiedetä mitä lumi on. Borta bra men hemma bäst. Niinhän se menee.

Kahden viimeisen viikon aikana olleet pari reissua on mennyt tavalla tai toisella pikkasen pieleen, mikä on vaan yllyttänyt koti-ikävää. Minäpä kerron miksi…

Valencia, 19.-20.3.

Valenciassa järjestetään vuosittain karnevaalit nimeltä Las Fallas ja sitä sitten lähdin katsomaan. Matkaani lähti entinen italialaisheila Gian Lorenzo ja meksikolaistyttö Jimena. Ryhmäämme liittyi myöhemmin meksilaispoika, 2 brassityttöä ja sveitsiläinen poika. Seurani olin valinnut täysin väärin ja sen sain huomata myöhemmin useaan otteeseen. Ensinnäkin matka alkoi sillä, että yritimme selvittää missä meksikolaisvahvistus on. Hommahan meni niin, että 3 ihmistä etsii yhtä ihmistä, jonka sijainti ei näy kartassa. Tuhlataan tunti etsimiseen ja odotteluun. Kunnes ilmenee, että koko kööri oli jo keskustassa ja me… no ei ainakaan keskustassa. Oli lämmin päivä ja halusimme rannalle käymään, joten hieman ketutti, että oltiin tunti tuhlattu turhaan. Mietin vaan, että olisko Suomessa homma hoidettu näin…?

Valencia on tunnettu muun muassa paellastaan, joten söimme paellaa lounaaksi valencialaisittain eli kanan ja jäniksen kera. Se oli hyvvvvvääää! Kun pääsimme rannalle olikin sitten jo auringonlasku, eli se siitä sitten. karnevaalien ideana on, että lähes joka korttelliin rakennetaan puusta ja styroksista massiivisia ”patsaita”, jotka ovat hyvin yksityiskohtaisia ja yleensä satuhahmojen näköisiä. Karnevaalien viimeisenä päivänä kaikki fallakset poltetaan. Me näimme kun voittaja falla poltettiin. Siitä syntyi talojen korkunen tulipatsas, jota vähän vielä maustettiin ilotulituksien kanssa. Muutenkin ilotulitukset olivat tärkeässä roolissa karnevaalien aikana. Maailmanmestari ilotulittajat tulitti taivaan täyteen tulitteita koko yön.

Paella

la playa

Voittaja falla

Burn baby burn!

Suosionsa vuoksi kaikki majoitusmahdollisuudet olisi pitänyt varata kuukausia etukäteen, joten me lähdimme matkaan bussilla ilman majoitusta. Bussi lähti takaisin Madridiin kuudelta aamulla. Jouduimme valvomaan siihen asti ja voin kertoo, et oli pikkasen kylmä seikkailla ulkona siihen asti! Viimeinen tunti vietettiinkin juna-aseman lattialla nukkuen. Muuten ihan ok reissu, mut tästä lähtien valitsen vaan seurani paremmin.

Marrakech, 25.-28.3.

Seuraavana viikonloppuna nokka kohti Afrikkaa ja tällä kertaa seuranani Saija. Etukäteen olin todella innoissani tästä matkasta sen erilaisuuden vuoksi ja sen perusteella mitä kaverit olivat kertoneet. (HUOM! Lennot Ryanairilla 28 euroa meno-paluu ja hostelli 10 euroa yö!) Halusin erilaisen kulttuurin ja sen sain. 

Kaupungissa vallitsee tuhannen ja yhden yön tunnelma. Suurelle keskusaukiolle kokoontuvat käärmeenlumoajat, apinankouluttajat, hennatatuoijat ja tarinankertojat. Aukiolta pohjoiseen päin alkaa souksit eli pienet markkinakujat, joissa saa helposti itsensä eksyksiin. Myytävänä on muun muassa mausteita, nahkatuotteita, keramiikkaa, vaatteita, koruja, käsitöitä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.

Käärmeenlumoaja

Hostelli tarjosi yhtenä iltana ilmaista couscousta.

Place Jamaa Fna ja Kotoubia moskeijan torni

Sitten se negatiivinen puoli… ihmiset! Suurin osa on röyhkeitä ja rahanahneita. Tien neuvomisesta ne pyytää kymmenen euroa. Jos et maksa, ne muuttuu aggressiiviseksi ja haistattelee sulle ties mitkä. Myös ne tulee ja kiskoo sut kädestä niiden kauppaan, rupee ilman lupaa piirtämään henna tatuointia ja tyrkyttää käärmettä sun naamalle. Hitto soikoon, antakaa mun olla rauhassa!!! Vaaleana naisena saa myös aika paljon huomiota ja huutelua. Parhaimmat kommentit oli "Hey chickens!" ja "I don't want your money, I want you!". Ymmärrätte varmaan miks tulee pikkasen koti-ikävä tällasista tilanteista. Niinkin pieni asia kuin hintalappu on aika mukava asia. No tavattiin muutamia mukaviakin marokkolaisia, jotka ei yritä huijata koko ajan. Mut silti jäi vähän lannan maku suuhun. Ei paras matka mut tulipahan tehtyä. +34 lämpötila taisi myös nostaa kokemuksen hippasen plussan puolelle.

Seuraavaksi ihanat lukiokaverit saapuu Madridiin ja mennään yhdessä Pariisiin. Sitä matkaa onkin odotettu jo muutama kuukausi. Ainakin tietää et seura ei vois olla parempaa. Lopuksi sanon vaan, että nauttikaa te siellä kunnon palvelusta, täsmällisyydestä, ruisleivästä, Valion maidosta, rauhallisuudesta, turvallisuudesta ja kaikesta ihanasta mitä Suomi tarjoaa ja mitä mulla on ihan kamala ikävä <3

Pärjäillään! Besos.

Hansu